Minä olen Sanna Marin

Minä olen Sanna Marin on anarkistinen ja fyysinen nykyteatteriteos vallasta, mediasta ja poliittisesta pelistä, jossa me kaikki olemme mukana. Esitys ei kerro elämäkertaa eikä pyri totuuteen henkilönä, se tarkastelee sitä julkista kuvaa, joka Sanna Marinin ympärille rakentui.

Teos etenee episodimaisesti syntymästä pääministeriyteen ja sen yli. Katsoja viedään varhaisiin hetkiin, joissa tulevaisuus on vielä täysin auki, ja edelleen politiikan kulisseihin, vaalikampanjoihin ja päätöksenteon arkeen. Näyttämöllä koetaan tappioita, voittoja ja pitkä tappioputki ennen läpimurtoa.

Politiikka näyttäytyy toistuvasti kamppailuna, jossa mikään ei tapahdu nopeasti eikä puhtaasti. Esityksessä nähdään kaupunginvaltuuston kokous, joka ajautuu absurdeihin mittasuhteisiin ratikkakeskustelun venyessä loputtomaksi.

Esityksessä tehdään politiikan jalkatyötä vaaliteltoilla, arvostetaan & arvostellaan kollegoja ja ollaan politiikan ilmiöiden ytimessä. Media on jatkuvasti läsnä: kysymässä, tulkitsemassa, väärinymmärtämässä ja tuottamassa mielikuvia. Sitten on se yksityiselämä, vai onko?

Teoksessa siirrytään myös vallan ytimeen. Eduskunnassa käsitellään näennäisen kevyitä kysymyksiä, jotka paisuvat ideologisiksi taisteluiksi. Pääministeri kohtaa pandemian, kriisipuheen ja päätöksenteon kaaoksen tilanteessa, jossa vaatimukset, neuvot ja syytökset tulevat yhtä aikaa joka suunnasta.

Minä olen Sanna Marin ei ole henkilökuva vaan kuva ajasta. Se tarkastelee demokratiaa hetkessä, jossa politiikka on yhtä aikaa totta ja performanssia.

Minä olen Sanna Marin jatkaa Heikomman puolella -trilogian linjaa, mutta siirtää katseen marginaalista vallan ytimeen. Siinä missä aiemmat teokset tarkastelivat heikomman asemaa yhteiskunnan reunoilla, tämä esitys kysyy, mitä tapahtuu, kun järjestelmä kohdistaa saman paineen sen keskushahmoon. Yksilö ei ole enää vain ihminen vaan symboli, rooli ja projekti, jota tulkitaan, vaaditaan ja käytetään.

Minä olen Sanna Marin ei ole irtiotto aiemmasta, vaan looginen jatke: askel lähemmäs vallan hermokeskusta ja kovempaa törmäystä julkisen katseen kanssa. Tämä esitys syntyy samasta tarpeesta kuin aiemmatkin: tehdä teatteria, joka reagoi tähän hetkeen.